Eka lokasuoja on valmis. Tuli ihan jees.

Maalailin levikettäkin korin väriin. Jonkin verran siistimpi kuin mustana, vaikka hieman sävyeroa kilikali-maalilla onkin muuhun autoon.

Levikkeiden aukileikkaukset olisi kunnossa taas. Eihän ne sieltä mihinkään näy edes, mutta kun itse tietää niiden siellä olevan...

Pahin vaurio etupäässä on kuitenkin sisälokasuojassa. Sen kimppuun seuraavaksi.

Tuli vihdoin kaiveltua kone ulos Buickista. Aika lohduttoman näköinen on, mutta toimii helkatun hyvin.

Ensin täytyy siistiä hieman noita levikkeiden asennuksen jälkiä ja konehuonetta yleensäkin.

Blazerin kone tuli kuntoon ja meni myyntiin samaan hengenvetoon. Käyttö-Cadillacin myynnin yhteydessä keväällä kun tuli vaihdossa Natolaisella 6.5 dieselillä varustettu Buick -farmari, josta voisi joutaa kone siihen. Muuten onkin maasturin kanssa ollut aika hiljaista, kesä on mennyt pääasiallisesti päristellessä, jouten ja juoden :) 

Pikkuhiljaa taas saanut vauhtia Blazer-projektiin. Koneessa ei vissiin loppujen lopuksi ollut suutinvauriota kummempaa. Näyttäisi että sattui vaan samaan aikaan kahden suuttimen hajoaminen samalle puolelle konetta ja siitä massiivinen savu- & ääniefekti.

Tuli investoitua penkkeihin, rattiin ja tekonahkoihin. Eli sisustusta pikkuhiljaa kuosiin. Työt vaan valitettavasti pitää aika hyvin pois tallilta.

Kuten manasin aiemmin, se kone sitten hajosi. Nyt joutaa auto seisomaan, tauko paikalla.

Ei jaksa edes tutkia mitä on tapahtunut. Kauhean kolinan ja sankan savupilven saattelemana sain vehkeen nipin napin ajettua parin kilometrin päähän talliin ja siellä oleilkoot inspiraatiota odotellassa.

Pitkästä aikaa Jyväskylän vappucruisingissa omalla autolla. Aika pienokaisen näköinen on Blazerin raasu muiden rakenneltujen rinnalla.

Tilasin jenkeistä Bushwackerin 2" levittävät lokasuojan kaaret ja asentelin paikalleen. Eteen istuu ihan OK.

Mutta taakse jää hiukan hassun näköisesti sisään tuo rengas.

Alkaa se "teknisesti hyvä" olemaan todellakin suhteellinen käsite. Vaihdelaatikko sanoi nyt sopimuksensa irti luistaen kuin mummun vanhat puusukset laskettelurinteessä. Ilmeisesti syyläri on vuotanut vettä lauhduttajan kautta laatikkoöljyjen sekaan ja kaikki kitkat ovat muhjua. Seuraavaksi varmaan hajoaa sitten kone.

No, korjaus ei onneksi ollut paha rako - kiitos tallikaverin joka pisti lootan taas nippuun. Vaihdon jälkeen rupesi mittarikin näyttämään erilaisia lukemia ja heti koeajolla napsahti sakko plakkariin - jäi kuitenkin piirun verran alle kortinmenetysrajan :)

Ne ainoat käyttökelpoiset kamat autossa menikin sitten vaihtoon, kun jotenkin ei 12.5 tuumaa leveä rengas näyttänyt kovin toimivalta 8 tuumaa leveällä vanteella. Uudet 10 tuumaiset onkin ihan jees muutenkin.  

Valoraudankin asentelin ja kävin hiekkamontulla toteamassa, ettei tartte maastoautoilla ennen kuin joko levittää lokasuojan aukkoja tai korottaa koria.

... ja tietysti valotkin piti vielä virittää siihen rautaan.

 

Isossa autossa on monta pakoputkea ja ne kaikki päästelee kovia ääniä! Kiva insinööri-setäkin konttorilla kerkisi tässä välissä antaa ihan pysyvämpää ajolupaakin papereihin.

Ihan vaan fiilistellen ulkokuvia. 

Nyt rupeaa olemaan jo voittaja olo! Vehkeet pelaa taas ja käkkärä rupeaa pikkuhiljaa muistuttamaan ihan autoa.

Maali on niskassa ja on ihan jees, vaikka väri onkin vähän eri mitä piti (grafiitinharmaa). Oma moka, mutta toisaalta onpahan vähän erikoisempi. 

Matka vaan tyssäsi polttoainepulaan kesken kaiken.

Siirtopumppuakin yritin vaihdella ja kaikenlaista vippaskonstia, mutta sitten loppui jo virtakin eikä kaverin Rellunreuhkan patterista ollut juurikaan apua.

Matka jatkuu siis avustettuna.

Tuttu lupasi vetäistä pinnan uunissa, kunhan otan itse vastuun pohjatöistäni. Käy minulle, eikun menoksi.